Olemme osallistuneet myös Wild Horse Ranchin jouluvaellukseen 15.12.2013.

”Joulunaika on sitten ihanaa – löytyy meidän kilpauran jo päättäneille hevosille jotain mukavaa ohjelmistoa! Tallissa on iso liitutaulu, minne olen hyvissä ajoin listannut kaikki jouluohjelmistot ja tälle päivälle näytti jouluvaellusta Wild Horse Ranchilla. Äkkiä kamat kassiin ja ensimmäinen tarhassa vastaantuleva hevonen koppiin.

Onneksi Tropi on oikein rauhallinen kamelinkaula pitkällään löntystelevä tamma – meistä ei varmasti johdu yksikään konflikti. Ainahan on jotain hauskaa luvassa kun lähdetään pitkälle vaellukselle tuntemattomiin maisemiin, toisille tuntemattomien hevosten kanssa. Ja seassa vielä varmasti oreja ja tammoja.

Pakkanen olikin tänään pistänyt oikein parastaan. Mittari näytti lähtövaiheessa -16 C. Meikäläiselläkin oli vain jotkut pienet sormikkaat kädessä, olisi varmaan voinut miettiä vähän aikasemmin, kun muutama kilometrin päässä. Joululauluja laulettiin – tai siis oltaisiin laulettu, jos oltais muistettu sanat. Muutama helpompi lastenlaulu kyllä veisattiin, Kulkuset ja Joulupukki, Joulupukki. Sekin tietysti vähän isompien lapsien versiona, missä on pukilla silmä puhki ja isä antaa selkään. Kuka enää muistaa, miten se oikeasti menee?!

Kaikkea yllättävääkin tietysti tapahtui! Metsän eläimillä oli oikein yhteiskokous metsän laidalla. Siitähän jonon ensimmäinen vasta riemastui ja koko ryhmä otti komeat sivuhyppyaskeleet. Eväsrepun meiltä ryösti jonon toisena oleva hevonen ja näin kaakaot oli pitkin maata. Meidän edessä olevalla hevosella meinasi tulla hirveä kiukku ja hetki laskettiin koko loppu jono 1-10, että päästiin matkaa jatkamaan. Meillä ei tapahtunut muuta, kun että sormeni olivat aivat tunnottomat ja Tropilla oli hirveä jäälumiklöntti vasemmassa takakaviossa.

Peltolaukat menivät meidän osalta hyvin. Heti, kun ensimmäinen lähti, niin Tropikin ampaisi kun tykin ohjus ja ensimmäisenä mentiin. En muista, millon viimeeksi nähnyt sitä noin innoissaan. Kaikki pysyivät kyydissä eikä kukaan villiintynyt sen pahemmin. Pakkanen hieman hellitti iltaa kohden ja luntakin alkoi satamaan, kun tallille takaisin päästiin. Sattumusten saturetki ja aivan varmasti olemme mukana myös ensi vuonna!”